team G O L D E N M I N D

Jenni Berg ( ZIRO-jumista) hieroi viime lauantaina Jamin. Samalla kätevästi lähti runsas määrä irtokarvaa

Edellisestä hieronnasta olikin jo liki 2v., mutta koska silloin Jamista ei löytynyt sen erikoisempaa jumia tai muuta hierontaa vaativaa hoitoa jätin viime vuoden välistä. Vaikka tälläkään kertaa ei löytynyt sen ihmeellisempää tarvetta hieronnalle niin Jamppa pääsee vielä loppu vuodesta uusintakäsittelyyn. Vastakkaiset tassut (muistaakseni vasen etu ja oikea taka) reagoivat hierontaan, mutta ei löytynyt sen erikoisempaa.
Vaikka Jamilla on ikää niin täytyihän sitä välillä venkoilla ja olla sitä mieltä että lääppimisen voi lopettaa ja rapsutella mieluummin masusta. Tässä vielä pari kuvaa (ja ei, Jenni ei vahingoittanut Jamia hieronnan aikana vaikka otteet saattavat siltä näyttää )

Vaikka lupasin Jamille, ettei tämä kuva pääse julkiseen levitykseen niin laitan sen kuitenkin tänne.
Hieronta saa mukavasti räkäkuplat liikkeelle.

Kiitokset jälleen Jennille ja pysytään yhteyksissä! Vielä hierontaa odottelisi Molla ja Aada, mutta katsotaan koska juoksut alkavat ja milloin Aada pääsee (tai joutuu...) leikkuupöydälle.

Ja koska Jenni on myös ystäväni, kävimme ennen Jamin hierontaa lenkillä. Minulla oli Nokialla mukana Jami ja Klaara, jota en halunnut jättää yksin kotiin sillä itselläni meni reissussa myöhään (likka olisi ollut energiahirmu ja varmasti olisin kotiuduttuani joutunut heti siivoamaan). Lisäksi neidille tekee hyvää autoilla. Jami olikin oiva kaveri mukaan koska Jami Rakastaa autoilua ja käyttäytyy autossa rauhallisesti. Ja pääsipä neiti käymään kaupungissa. Tosin kaupunkielämässä ei ole Klaaran mielestä mitään outoa. Oudointa mahdollisesti on ohi kävelevät ihmiset jotka eivät pysähdy rapsuttelemaan eikä kaikkien luokse pääse antamaan pusuja. Mutta muuten neiti on rauhallinen, ei ollenkaan arka ja se on se pääasia minulle.
Lenkillä mukana olivat myös Jennin Romi ja laina appe Inka.
Klaara olisi ihan hirmuisen mielellään mennyt moikkaamaan Jennin heti (myöskin Jami, lisäksi Inkalla oli ilmeisesti juoksut alkamassa niin neiti tuoksui älyttömän ihanalle), mutta ihan reenin kannalta lähdimme suorilta lenkille. Jenni ehtisi morjestamaan omat koirani myöhemminkin.
Lenkki meni mukavasti, alussa toki molemmat vetivät kuin hullut täyttä höyryä eteenpäin. Onneksi meininki rauhoittui hieman ja muutenkin lenkura meni mukavasti.
Jamin hieronnan jälkeen kävimme vielä syömässä ja olin lupautunut kuvaamaan Jennin ja Romin treeneistä pätkiä, joten ruuan jälkeen otimme pienet kuvaussessiot.

Kiitokset Jenni, Romi ja Inka!

Vielä täytyy mainita, että menimme omalle mummulleni hieromaan Jamia. Mummuni asuu kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa (täytyy kuitenkin mennä yhdet rappuset). Klaara ei edes epäröinyt niiden kiipeämistä vaan reippaasti Jamin perässä. Heti ensitöikseen neiti päätti näyttää huonoja käytöstapojaan ja hyppäsi mummuni ruokapöydälle Muuten likka käyttäytyi suht rauhallisesti ja nakerteli puruluuta. Mummuni, joka pelkää isoja koiria, rakastui Klaaraan mikä on tietysti ihana asia! Myös äitini pitää Klaarasta ja ilmeisesti hänen työpaikallaan Klaara-neidin elämää seurataan enemmänkin, että terveisiä sinne Klaaralta mikäli satutte lukemaan päivän kokouksessa meidän blogia

Pesaisin tuossa aamukahveen jälkeen Mollan. Laitoin suihkepulloon hieman kookosrasvaa ja päälle kuumaa vettä, jotta kookos sulaisi sinne. Sinä aikana pesaisin Mollan. Pesun jälkeen suihkuttelin kookos-vettä ja aloin kuivaamaan. Mielestäni turkki on paremman näköinen, ei enää pelkkä kuiva hamppu vaan on saanut hieman kiiltoakin takaisin.
Kuivauksen jälkeen kampasin turkin ja suihkin vielä kookos-vettä.
Yritin myös saada Mollasta oikein kauniita ja ihania seisotuskuvia, mutta Molla oli totaalisen erimieltä. Koitin samalla hieman treenata näyttelyseisontaa vapaasti, mutta emme oikein edistyneet asiassa. Lisäksi Molla seisoo melko huonossa asennossa, näyttää takakorkealta. Joten otin Jenniin yhteyttä ja katsotaanko saadaanko aikatauluja sovitettua yhteen ens kuulle.
Tietysti Molla sitten päättää aloittaa juoksunsa, johan niitä onkin tässä jo odotettu. Epäilen vahvasti, että Klaara sekoittaa muun lauman juoksutouhut ja kun yhdellä alkaa juoksut niin sitten pöksyrallia jatkuukin pidempään.

Ja tätä mieltä Molla oli kuvaamisesta ja muusta turhanpäiväisestä hömpöttämisestä:

"Tässä sulle"

Jatkamme siis harjoittelua

Klaara pääsi jälleen viime viikonloppuna katsomaan isoja ystäviään Nallea ja Miniä. Joka tapaamiskerta kerralta likka on vaan reippaampi! Reipashan neiti on muuten ollut, mutta ekalla kerralla vähän Mini, joka ei ole nimensä mukaisen kokoinen, jänskätti! Ja siinä määrinkin tuo likka on "kotiutunut" Jarnon luokse, että täytyihän sitä vähän näyttää niitä huonojakin tapoja. Eli tuo likka on täällä kotona tajunnut oman kokonsa. "Hieman vielä kun kurotan niin hei, määhän yllän vaikka Kuuhun asti!". Kun sitten silmä vältti, neiti söi poikien nameja pari pussia. Lisäksi neidille kelpasi leipä (ties kuinka paljon...) ja ruokapöydälle sai kätevästi pään ja vaikka molemmat etutassutkin. Mandariinit eivät olleet kelvanneet, mutta niistäkin oli pitänyt kahta haukata että tietää varmuudella niiden olevan pahoja. Nyt sitten toivon, etteivät pojat oppineet tuon penskan huonoja tapoja. Eikös se usein mene niin, että "No kun toikin saa, niin kai minäkin".

Kun kerran Klaarakin on jo enemmän kuin hyvänpäivän tuttu tuolla Jarnolla, niin Mini ja Nallekin sitten ovat enemmän olleet meikäläisen kanssa tekemisissä. Esimerkiksi Mini poika kiipesi syliini kun istuin sohvalla. Okei, sohva on poikien sohva, mutta ennen olen saanut siinä ihan suht rauhassa olla. Lisäksi Mini nikersi mun villasukkaa, jota tekee kun haluaa huomiota. Nallekin tulee enemmän luokse hakemaan rapsutuksia.

Mini ja Minä, molemmat vähän tärähtäneitä  (Kuva: Jarno Laukko)

Koirot kun olivat ulkona ja ulos katselin niin Klaara ja Mini leikkivät täyttä häkää. Mini tosin katsoi hieman hölmistyneenä kun Klaara sai spurtit ja lähti juoksemaan ympäri pihaa

Kävimme myös pellolla kävelemässä koirojen kanssa. Jarno sanoi heti pihasta päästyämme, että "Katso, tässä on jälkiä ja minä en ole tässä koirien kanssa mennyt". Eli ilmeisesti olivat suden jälkiä. Oli käynyt ihan aidan vieressä, hui! Pellolla liikkuessamme Nalle myös otti ilmavainua vähän väliä ja oli muutenkin skarpin oloinen. Emme kuitenkaan saaneet näköhavaintoa mistään susihukasta tai muustakaan sen erikoisemmasta näystä. Kylmä kuitenkin oli ja koirakolmikolla oli mukavat kuuraparrat kaikilla.

Ilmavainu Nallen tapaan

Klaara on syönyt ANF-merkkistä isojen pentujen nappulaa, mutta viime perjantaina päätin kokeilla elämää ilman nappulaa. Huomasin jo joulukuussa että Klaaran korvat likaantuivat ja siitä viikon verran eteenpäin toinen korvat tuoksui ja oli kostean oloinen sekä selväti punoitti. Kirjoitinhan tuosta tuolla aiemmin.  Lääkityksestä ja puhdistuksesta huolimatta korva ei näyttänyt kuin väliaiakaisesti paremmalta. Ja koska nappulat loppuivat sopivasti ennenkuin minä mattimyöhäinen olin hakenut sitä lisää, päätin että kokeillaanpas nyt sitten liharuokinnalla mitä tapahtuu. Ja tapahtuipa hyvinkin. Ja nopeasti! Nimittäin maanantaina korva näytti selkeästi kuivemmalta, ei punoittanut eikä ollut erityisen likainen (tai siis likaisuus ei ollut lisääntynyt). Olisi kuitenkin ollut turvallisempaa mennä nappularuokinnalla tämä kasvuvaihe ja vieläpä kasvattajan ohjeiden mukaan, mutta parempi oli jättää nyt nappulat ennenkuin korvaan olisi tullut suurempi tulehdus tai vaikka hiiva. Kunhan olen saanut korvat priimoiksi niin ajattelin kokeilla toista nappulaa. Mahdollisesti Royal Caninia, koska kasvattaja on puhunut myös siitä. Tärkein kriteeri kuitenkin on että nappula on isoille pennuille tarkoitettua ja hyvälaatuista kuivamuonaa.

Vielä loppuun ei-Klaara-aiheista tekstiä kun kerran kokeilemis-aiheeseen pääsin. Kiinanharjakoira-foorumilla oli hehkutettu kookosrasvaa puutereiden turkeissa, joten päätin minäkin sitä kokeilla. Elmolla on tuollainen höttöhattaratakkuturkki ja Mollalla latvoista kuiva ja katkeillut (kiitos Zaran...) oleva pörrö. Elmolle liotin veteen ja hoitoaineeseen Mollalle pistin "raakana" ja hoitoaineet vielä päälle. Molemmille tuli laitettua koookosta liikaa koska turkit näyttävät rasvaisilta, mutta toisaalta se ei nyt haittaa, ainakin saavat rasvaa   Eiköhän ne oikeat suhteet vielä löydy. Mutta vaikka tuota rasvaa tuli selkeästi liikaa, ei turkit kerää pölyä ja muita roskia. Sohva ei myöskään jää rasvaiseksi eikä syli. Joskus parisen vuotta sitten kokeilin Elmolla öljy-hunaja-seosta enkä ollut siihen yhtään tyytyväinen. Kookoksella mennään ja toiveissa olisi taas kasvattaa Elmolle vähän pidempää turkkia. Katsotaan miten käy

Vuoden vaihdos meni meillä täällä metsän keskellä mukavan rauhallisesti. Muutama pienempi raketti ammuttiin meidän pihassa ja ainoa joka niistä vähänkin välitti oli Aada, jonka tosin osasin aavistaa edellisten vuosien mukaan. Mutta positiivista oli kuitenkin se, että Aada käyttäytyi suht rauhallisesti, ei läähättänyt eikä stepannut hermostuneesti. Neiti tuli jalkoihini pöydän alle ja oli siellä jonkin aikaa. Ulkona käydessä oli selkeästi hieman varuillaan kun kuului pauketta jostain kauempaa (ei edes näkynyt taivaalla mitään). Aada on siis ennen ollut paljon pahempi, mutta sekin helpottaa jo paljon kun ei voivotella ja nunnutella ihan jokaisesta räsähdyksestä. Saattaa kuulostaa sydämettömältä, mutta minä en oikeastaan edes silittänyt Aadaa siinä lievässäkään pelkotilassa. Ulkonakin likka sai vaan käskyn pissalle. Ei nyt ihan normaalia toimintaa, mutta mikäli minä kovasti nunnuttelisin ja höpisisin Aadalle, se vain ruokkisi pelkoa, tekisi siitä hyväksyttävämpää ja kannattavampaa kun kerran saa raasukka huomiota. Seuraavana päivänä sitten jatkettiinkin normaalisti kun tilanne oli ohi

Palaanpa vielä joulun tunnelmiin. Koirat saivat tänä vuonna runsain mitoin herkkuja sillä minulla on hakusessa koko köörille uudet ruokakipot enkä ole vielä löytänyt itselleni mieluisia Ja päätin olla ostamatta liikaa turhuuksia tälle joululle, joten kuusenalta ei löytynyt koirille lelujakaan, mutta eipä se näytännyt haittaavan laumaa.

Perjantaina 30.12 käväisimme Klaaran, Nallen ja Minin (sekä tietysti poikien isännän Jarnon) kanssa keskustan liepeillä kävelemässä. Olin mennyt keskustaan hieman etuajassa ja tein pienen pyörähdyksen "ydinkeskustassa". Eipä hetkauttanut millään muotoa Klaaraa mikään autojen meteli tms. Oikein reipas likka edelleen!! Olen kovin ylpeä Tämä isojen poikien kanssa käyty lenkki oli nyt meidän kolmas tapaaminen ja aina vaan Klaara on reippaampi (ei siis arastellut kuin ekalla kerralla Minin kanssa). Nyt olisi jo niin mielellään leikitty, mutta ei sitten päästetty kolmea kohnoa vapaaksi. Päätimme sitten mennä Jarnon luo kahville ja saisivatpa koiratkin remuta pihalla. Matkalla Jarnon luo, pysähdyimme paikalliselle huoltoasemalle, jonka pihassa on muutama karhu-, ihmis- sekä ilvespatsas. Menimme patsaiden sekaan kävelemään ja samalla taas näimme vilskettä ja meteliä koska kyseinen huoltoasema on suht suuri ja vieressä menee vilkas autotie ja usein siinä menee rekkojakin. Vielä mitä, patsaat eivät neitiä juurikaan kiinnostaneet, hajut sitäkin enemmän. Eli tupla-ylpeys! Jarnolla koirat saivat melskata pihalla sen minkä halusivat ja meillä Jarnon kanssa yllättäen riitti juttua koirista riittämiin. Tulipa myös näyttelyt puheeksi ja Jarno heitti ilmoille kysymyksen, että haluaisinko esittää Nallen Turku KV:ssä. En vielä luvannut sata varmaksi, riippuu miten Nalle esiintyy minun kanssa, mutta lupasin ainakin koittaa Hyvää reeniähän ison koiran esittäminen on sitten kun tuon Klaaran kanssa päästään kehiin pyörimään.

Ja tuosta päästiinkin Klaaran näyttelysuunnitelmiin. Olen tässä vähän miettinyt josko skippaisimme pentukehät suosiolla ja kävisimme ennen virallisia kehiä esim. mätsäreissä kokeilemassa. Klaara on nyt aika kevyessä kunnossa ja lisään ruokamäärää näinä päivinä (kasvattajan ohjeiden mukaan siis menty). Saapahan neiti kehittyä omaan tahtiin eikä missään nimessä ole liian lihava. Tässä Klaarasta kuva n.5,5kk iässä:

On siis hyvää aikaa treenata itseään ja koiraa kehäkuntoon

Joulun välipäivät menivät hirmuisella vauhdilla, joten en ehtinyt vielä kokonaan pohtimaan edellisessä kirjoituksessani mainitsemaani asiaa, mutta tulossa se on, en ole unohtanut!

Ja vielä loppuun vuoden ensimmäisiä kuvia eiliseltä!

Lisää kuvia lisäilty eilen meidän kuvagalleriaan, muista kurkistaa myös sinne!

Päätinpä tässä aikani kuluksi kirjoitella meidän blogiin jonkinlaisen vuosikatsauksen vaikka tätä vuotta on vielä 10 päivää jäljellä Lisäksi minulla on tekeillä itseäni pohdituttanut (onkohan tuo edes sana..) yksi aihe, jota innostuin pohtimaan erään foorumin innoittamana, josta on tulossa tänne piiiitkä teksti kunhan se on valmis. Se odottelee hieman lisäinspiraatiota, mutta josko joulun välipäivinä sen saisin pohdittua valmiiksi  Joulun välipäivillä olisi myös tarkoitus käydä Klaaran kasvattajien, Eevan ja Kalevin, luona. Siellä on myös Klaaran Kaisla sisko hoidossa, joten olisi kyllä erittäin huippu-kivaa päästä siellä käymään ja nähdä siskolikka samalla!

Huomasin perjantaina että Klaaran korva oli märähkö ja likainen, hieman myös tuoksui. Korvan putsaus (ilman ainetta) ja korvalle pari päivää lepoa. Sunnuntaina uusi tsekkaus, korva likainen, ei enään niin märkä, mutta hieman tuoksui. Elikkäs epäilen korvatulehdusta. Ja sitten tein semmoisen mitä en suosittele, elikkäs minulla oli tuolla kaapissa sellaista korvalääkettä (jota Elmo sai korvatulehdukseensa) Klaaran korvaan. Mutta koska olen liki 100% varma, että korvassa on tulehduksen poikanen, päätin riskillä kokeilla 5-7-päivän kuurin, jos se ei auta, menemme lääkäriin. Nyt olen siis korvan putsannut (ilman ainetta) iltaisin sunnuntaista lähtien ja tänä aamuna korvaan kurkatessa se näytti jo paremmalta(!!). Jos joku nyt ihmettelee, miksei voisi käyttää toiselle koiralle määrättyä lääkettä, tai lääkettä jonka tietää vaikuttavan esim. juurikin korvatulehdukseen, on se että eläinlääkärit tekevät diagnoosit ja määräävät lääkkeet. Eli periaatteessa aina kun koiralla (tai muulla eläimellä) ilmenee jokin vaiva ja epäilee esim. juurikin korvatulehdusta ja lääkettäkin olisi kaapissa, pitäisi mennä suorilta eläinlääkäriin. Mutta meillä on Klaaran kanssa alku vuodesta muutakin asiaa eläinlääkäriin niin samalla näytän korvaa ja toivon ettei siellä syvemmällä ole mitään vakavaa... Faktahan on, että raskaat, suuret luppakorvat eivät ole ehkä kaikkein parhaimmat kuuloelimet. Lisäksi talvi on ollut mitä on, eli kostea, en yhtään ihmettele että Klaaran korvaan pesiytyi tulehduksen poikanen (mitä ilmeisemmin). Mutta nyt Klaaran korvapohdinnat sikseen ja siirrytään seuraavaan asiaan.

Muistelua viime vuodelta ja kuinkas sitten kävikään...

- Goldenmind-pentue josko ensi vuonna nappaisi. Uutta urosta on tarkoitus kokeilla, siitä lisää ensi vuonna.

- Tällä pentueella tarkoitin Aadaa, mutta erinäisistä syistä päätin jättää käyttämättä Aadaa jalostukseen, tästä lisää ensi vuoden suunnitelmissa. Tällekkään vuodelle emme saaneet pennuntuoksua sillä Mollan juoksuja on tässä odoteltu liki kuukauden päivät.

- Näyttelyt Mollalle toivoisin ensi vuonna ERI-tulosta, samoin myös Zaralle olisi sellainen mukava saada. Ensi vuoden näyttelyt starttaavat jo perinteisesti tammikuussa Turku KV:ssä. Myös Jamia olen suunnitellut vieväni ensi vuonna ainakin yhteen näyttelyyn.

- Molla ei saanut ERIä, mutta muutamassa näyttelykehässä pyörähdettiin kumpaisenkin hurjaharjaneidin kanssa. Myös Zaran paras näyttelytulos on EH. Erinäisistä syistä johtuen en ilmoittanut Jamia paikalliseen näyttelyyn ja nyt täytyy samaan hengenvetoon todeta, että Jamissa alkaa ikä näkyä ulkoisesti joten en usko että paappaa kehään enää tulenkaan raahaamaan. Leppoisat eläkepäivät siis edessä.

- Terveystuloksia silmät aion tutkia koko poppoolta ensi vuoden aikana. Mollalle lisäksi polvet ja sydän, mahdollisesti tarkistan muutakin.

- Aadan silmät sekä Mollan silmät ja polvet tsekattiin kuluvana vuotena. Piti ja piti varailla aikaa, mutta jostain kumman syystä oma aikani ei sitten riittänytkään, saati muisti. Koulun kanssa oli aikamoinen loppurutistus ja olin paljon poissa kotoa. Selityksiähän riittäisi, lyhyesti ei onnistunut. Tosin Zaraa en olisi vielä tänä vuonna tarkistanutkaan.

- Motivaatio ja tällä tarkoitan itseäni. Joskin voin polustautua sillä, että aloitin syyskuussa koulun, mikä vie energiaa. Samoin yksityiset asiani ovat vieneet osansa motivaatiosta ja energiasta. Mutta aion skarpata ensi vuonna, sen lupaan!

- Haluatteko pitkän selitysrimpsun vaiko lyhyesti ja ytimekkäästi? Uskoisin että haluatte jälkinmäisen. Koulukiireet olivat suurinsyy motivaatiopulaan, jota olen kuitenkin tässä loppu vuonna koittanut herätellä pikkuhiljaa eloon. Viime vuoteen olen kuitenkin skarpannut, vaikkemme mitään maata mullistavaa olekkaan tehneet. Lähinnä kotihömpötystä. Koulukiireiden lisäksi ystäväpiiristäni poistui yllättäen ihminen, joka tietysti pysäytti minut ja sai katsomaan maailmaa jälleen eri näkövinkkelistä. Koirat kuitenkin olivat yksi hyvä syy ja helpotus pääsemään surun sumusta. Ovat nuo koiruudet vaan tärkeitä

Ensi vuonna on taas uusi vuosi edessä:

Jotenkin tekisi niiiiiin kovasti mieli kirjoittaa tähän, kuten muutamana edellisenä vuoten, ensimmäinen Goldenmind pentue, mutta koska nyt olen sen verran taikauskoinen, niin jätän sen kirjoittamatta

Elmo hammaslääkäriin, ensin tosin haluan tarkistaa Elmon sydämen kunnon mahdollisesti samalla myös silmät.

Aada koska neitiä ei tulla käyttämään jalostukseen, pääsee likka leikkuuveitsen alle elikkäs Aada tullaan steriloimaan ensi vuoden aikana. Mikäli leikkauksesta toivutaan ja saadaan karvoja kuosiin niin neiti tulee pyörähtämään myös kehässä mikäli kunto sen sallii. Kehäpyörähdys ei siis ole mikään pakkopakko, mutta koska en ole reippaaseen vuoteen ollut Aadan kanssa kehässä niin mieli halajaisi sitä.

Molla näyttelytreeniä!!! Niin minulle kuin koirallekkin. Aikaisintaan kesällä menemme kehään, jos siltä näyttää.

Zara mahdollisesti terveystutkimukset (polvet, silmät, sydän) sekä näyttelytreeniä!! Zaran kanssa myöskin aikaisintaan kesällä kehiin.

Klaara suunnitelmissa olisi käydä muutamassa näyttelyssä, mutta ens hätään toivon että neiti jatkaa tasaista kasvuaan.

Äkki vilauksella ensi vuodesta tulee varsin eläinlääkäripainotteinen, mahdollisesti muutamassa näyttelyssä tullaan käymään ja itselleni voisin asettaa jälleen (!!!) tavoitteeksi motivaation. Josko joulupukki vaikka toisi sitä taikka jos jollain on ylimääräisenä, otan vastaan. Toivon myös koko sydämestäni että ensi vuodesta tulee hyvä vuosi, kaksi edellistä eivät ole olleet mitään kaikkein maukkaimpia.

Tämän tekstin myötä toivottelen kaikille blogiamme seuranneille:

Oikein ihanaa ja rauhallista joulua (muistakaahan syödä hyvin!) ja onnea ja menestystä vuodelle 2012!

Pari päivää maata peitti lumi, mutta sitten keli meni vesisateen puolelle ja lumet katosivat Nyt on taas jouduttu olemaan pimeässä ja kurassa. Saisi kyllä tulla pikkuisen pakkasta ja lunta, jotta ei tulisi heti ihan säkkipimeää.

Tällä kertaa minulla onkin ihan oikeasti kirjoitettavaakin, muutakin kuin sää Nimittäin perjantaina (2.12) treffasimme Klaaran kanssa toisen virtolaisen pystiffin, uroksen nimeltä Mini. Mini on n. 5kk Klaaraa vanhempi ja suurinpiirtein ~ 15cm korkeampi. Ajattelin, että ei tuo kokoero varmaan ole kovinkaan suuri, mutta totesin ajatukseni totaalisen vääriksi. Klaara näytti niiiin pieneltä ja kakaralta Miniin verrattuna, että aluksi hieman pelotti jyrääkö Mini Klaaran. Onneksi molemmat olivat rauhallisia, tosin Klaaraa aluksi pelotti suuren suuri Mini.

Kuten ylläolevista kuvista, pahoittelen laatua, voi nähdä, niin kyllä tuo oma suurelta vaikuttava 5kk ikäinen penska näyttää juurikin vauvvalta. Kotona Klaara näyttää isolta, mutta on kyllä hömelö pentukoira. Hauska oli kun suuri Mini käyttäytyi kuin pentukoira, onhan poju vielä tarkalleen ottaen pentu

Innostuivat nuo hieman leikkimäänkin. Ainoa ongelma oli Minin "kömpelövaihe". Klaara oli kömpelöä Miniä paljon nopeampi, joten Klaara innoissaan juoksi ympäri ämpäri ja Mini koitti epätoivoisesti pysyä perässä. Muuten oikeastaan koko lenkki menikin koirien tutustuessa ja minä juttelin Minin omistajan, Jarnon kanssa, mistäs muustakaan kuin koirista. Pääosin pyreneittenmastiffeista, yllätysyllätys.

Tuosta Minin koosta sen verran vielä, että poju on nyt noin aikuisen pystiffinartun kokoinen. Eli on hyvin mahdollista että Klaarasta tulee Minin kokoluokkaa, oikeastaan toivonkin sitä Mini oli myös oikein mukavan oloinen poika ja käsitteli meikäläisen pientä tyttöstä oikein hyvin vaikka kovasti olisikin halunnut leikkiä ja tehdä enemmänkin tuttavuutta, mutta ymmärsi myös että Klaaraa jänskätti kovasti suuri ja uusi tuttavuus. Seuraavalla treffi kerralla varmaan Klaara saa toisenkin suuren kokoisen leikkikaverin Jarnon podlahanski Nalle-pojasta

Eilen meillä näytti tällaiselta...

... ja tänään tällaiselta.

Elikkäs eilen meille sateli ensilumi tänne Pohjois-Pirkanmaalle Oikeastaan koko muu lauma Zaraa lukuunottamatta olivat innoissaan valkoisesta töhnästä. Jopa kissat olivat hieman ihmeissään lumipeitteestä, koittivat metsästää lumihiutaleita ja pomppivat lumessa.

Uusi laji, liitokissa?

Kuten ensimmäisestä kuvasta voi päätellä, on meidän lauman juniori saavuttanut lauman seniorin kokoluokan. Ikäähän neitokaisella on 21-viikkoa, joten kasvuvauhti on ollut päätähuimaavaa! Lisäksi viikon sisällä Klaara on myös tummentunut huomattavasti. Pikkuvauvana näkynyt pienen pieni musta pilkku on nyt tullut esille En voi muuta kuin ihastella tuota kaunokaistani! Mitä nyt olen Klaaran sisarusten kuvia ja heidän omistajien juttuja kuunnellut, on sisarkatras melkolailla samanlaisia, niin ulkonäöllisesti kuin luonteensakin puolesta. Kun nyt luonteeseen päästiin, niin Klaara on oikein reipas ja iloinen pystiffineiti. Omaa tahtoa löytyy ja aikamoinen jääräpääkin tuo osaa olla, miellyttämisenhalua ei juurikaan ole ja uskon että murrosiässä viimeistään tästä keskustellaan plikan kanssa. Mutta päivä kerrallaan eteenpäin.

Nyt on sitten koulu käyty! Olin reilun viikon verran Kuopiossa PörröPensionaatissa työharjoittelussa ja tein siellä myös näytön joka oli perjantaina. Tietysti jännitin näyttöä aivan älyttömän paljon, samalla myös ikävöin kotiin, mutta päätin suorittaa näytön meni miten meni. Näytönvastaanottajan rento asenne oli suurin vaikuttaja siihen, että oma jännitys rauhoittui onneksi suht nopeasti. Päivä meni todella nopeasti (näyttö kesti n. 5,5h) ja oikein mukavasti (saihan jutella koko päivän koirista ja kissoista). Tosin muutamat aihealueet, jotka siis itselle vieraampia, meni vähän huonommin, mutta silti saimme hyviä keskusteluja aikaan. Loppupalaute oli odotettua parempaa, joten hyvillä mielin olin myös näytön jälkeen. Näyttö suoritettu hyväksytysti läpi, mutta muutama täydennystehtävä on vielä tulossa. Ylihuomenna vielä olisi yrityspuolen näyttö puhelimitse ja sitten voi hengähtää hetkoseksi

Mukavaa talvenaikaa blogin lukijoille!

Talven ensimmäiset piparit tehty

Nyt on tämän vuoden näytelmäkehät käyty, ens vuodelle joitain suunnitelmia tehty, mutta katsotaan minne päin sitä sitten mennään.

Matkalla Seinäjoelle nappasin kyytiin Cristiinan (kennel Fiabella's, kiinanharjakoira). Cristiina tuli turisteilemaan ja matkaseurasi, kiitoksia vaan! 

Mollan turkki ei vielä(kään) ole parhaassa mahdollisessa kunnossa, mutta hitaasti hyvä tulee kunhan vaan muistaa vähän vahtia tuota Zaraa joka tykkää vähän liikaakin Mollan turkista.

Näyttelypaikalla olimme hyvissä ajoin, joten odottelua oli muutaman tunnin verran. Tuomarina oli slovenialainen Maja Korosec. Uroksien kehää katsellessani totesin, että kehässä on joku erittäin hyvä tuoksu sillä aika moni uros nuuskutteli samaa kohtaa. Jep, jep, sormet ristiin että neidit liikkuisivat.

Zaran kanssa kehään pienoisten mahassa olevien perhosten saattelemana. Onneksi neiti on ahne kuin mikä (toisaalta tässä on myös huonotkin puolensa...) niin sain neitiin edes jonkinlaista kontaktia liikkuessa ja seistessä. Kehässä edelleen oli hyviä tuoksuja. Zara-ahmatti varmaan löysi niitä vielä puolen tusinaa lisää. Zara ei ollut oikein esiintymis fiiliksissä. "Liikkuminen" nenä maassa ja seisominen pöydällä huonosti puoli solmussa köyryssä. Neiti ei siis ollut omaitsensä, joten arvelin juoksujen alkavan (ja ne alkoivatkin tänään). Tuomarin tuomio oli kuitenkin EH! Tässä Zaran arvostelu

"Typical young bitch. Elegant body. Nice head. Feminine. Good expression. Could have a bit more neck. Topline not optimal. Tailset a bit low. Good chest. A bit straight in front. Moves nicely."

Yllätyin kyllä tuloksesta, odotin ennemminkin H:ta, mutta enpä mene valittamaankaan tulleesta tuloksesta

Zaran jälkeen Mollan harjaus ja yritys saada jakaus suoraan. Numerolapunkin muistin hetkeä ennen kehää vaihtaa ja sitten sitä mentiin taas.

Molla liikkui mielestäni reippaammin kuin Tampereella, eikä jäänyt juurikaan nuuskimaan maata. Seisominen pöydällä oli vähän niin ja näin. Neiti kun on nyt ilmeisesti tottunut siihen että kun tuomari tulee pöydän luo niin hänelle täytyy hymyillä ja vispata häntää hullun lailla. Molla on tehnyt tätä tammikuisen Turku KV:n jälkeen, jossa tuomari tuli useaan kertaan hymyilemään Mollalle ja oli erittäin huvittunut Mollan hymystä Mutta haluan kuitenkin kitkeä tuon osaksi pois koska likka lopettaa seisomisen ja keskittyy enemmän hymyilemiseen ja hännän heiluttamiseen Tälläkään kertaa Molla ei huolinut kehässä minulta nameja, olen kyllä erittäin tyytyväinen siihen, että Molla kuitenkin pysyi mukavasti mukana ja seisoi paikallaan suht hyvin. Tulokseksi myös Molla sai EH:n ja tässä arvostelu:

"Typical bitch. Very feminine. Nice head & expression. Neck is a bit short. A bit high in rear. Good chest. Good tailset. Moves very nicely. Nice temperament."

Molempien arvosteluista löytyy ainakin yksi kohta joista en ole samaa mieltä, mutta se oli tietysti tuomarin sen päiväinen näkemys koiristani. Näillä mennään taas jokin tovi ja ens vuonna sitten uudestaan!

Sitten vielä nököhampaan, eli Klaaran kuulumisia. Maitohampaat alkaneet vaihtumaan ja viime viikolla alahampaat näyttivät olevan aikamoisessa "läjässä". Tänään tarkastin likan suun ja alahampaat olivat sievässä rivissä, jes! Nyt pimatsu on spurtannut kasvunsa kanssa jo Aadan ohi, himpun verran mutta ohi on jo! Uutta kuva- ja painopäivitystä laittelen kunhan ehdin. Nyt vietän tässä pienoisia "vapaapäiviä" ennen tämän kuun lopussa olevia näyttöjä. Tosin nämä "vapaat" menee kouluhommien katselemisessa ja näyttöön valmistautuessa.

Haastetta pukkasi Kiian ja Tidyn blogissa meillekin Kiitokset Hennille haastamisesta! Tuleepahan tännekkin blogiin taas hieman tekstiä, hih.

Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustusta kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Valitettavasti minä en seuraa kuin muutamaa blogia, Hennin (Kiian ja Tidyn) sekä Jennin. Ja koska Henni minut haastoi, saa Jenni jatkaa tunnustusta Mutta mikäli Sinä joka tätä luet, saat vapaasti tehdä oman tunnustuksesi omassa blogissasi

1. Pelkään käärmeitä, siltikin minulla on yksi viljakäärme ja haluaisin niitä lisää Voi sitä värien kirjoa! Mutta tunnustan, että tuo oma matoseni on myöskin omalta osaltaan helpottanut käärme-pelkoani. Käärmeen touhuja on oikeasti mukava katsella ja lapsetkin ovat siitä kiinnostuneita.

2. En osaa kuvitella itseäni asumassa oikeastaan minkään kaupungin keskustassa. Kehäkolmosen sisäpuolella minut valtaa kutakuinkin ahdistus-paniikki, joten en viihdy Helsingin seutumilla liiaksi. Maalla on ihanaa ja rauhallista touhuta ihan omia juttujaan.

3. Saataan viettää useamman tunnin selailemalla KoiraNet:iä Minusta se on hyvin mielenkiintoinen sivusto. Saatan katsella ja tutkiskella jopa itselleni vieraampia rotuja.

4. Kun olin pieni, minulla on hetken aikaa (en muista tarkkaa aikaa) sekarotuinen narttupentu Vilma. Valitettavasti jouduimme luopumaan Vilmasta melko pian erinäisten ongelmien vuoksi. Olen nyt aikuisemmalla iällä aina välillä palannut muistelemaan Vilmaa ja meillä vallinnutta tilannetta ja olen saanut asian käsiteltyä, missä mentiin vikaan ja miten olisimme voineet välttää ko. ongelmat. Emme olisi mitenkään saaneet ongelmia vältettyä, sillä meillä ei riittänyt siihen maailman aikaan tieto-taito koiranpitoon. Vaikka omistinkin Vilman hetken, koen kuitenkin Jamin olevan ensimmäinen koirani.

5. Haluaisin silkkikanoja. Minulle voi siis vinkata, jos joku tietää mistä saisin silkkitipusia niin kiittäisin ja kumartaisin. Itse en ole niitä löytänyt, tosin nyt syksyllä vähemmän niitä etsiskellyt. Eivät tulisi pataan vaan lemmikeiksi.

6. Unelmieni auto on vanha Datsun 100 tai 120. Ongelmana on vain se, ettei sinne mahdu 2 lasta, 6 koiraa ja minä. Olen suunnitellut liki koko auton tuunauksenkin, enää puuttuu vain unelmieni täytön kohde. Ehkäpä minä kuitenkin vaihdan suurempaan pakettiautoon ja sitten eläkepäivillä päräyttelen kylille Datsunilla.

7. Käytännössä katsoen en katso TV:tä ollenkaan. En tiedä tämän hetken ohjelma- tahi mainostarjonnasta yhtään mitään. Katson mieluiten DVD:ltä erilaisia elokuvia tai TV-sarjoja. Enkä kyllä kaipaa mainoksia sitten niin yhtään!

8. Hiukseni ovat olleet vuosien varrella jos jonkinlaiset ja väriset. Jossain välissä oli sellainen 3mm siili, on ollut rastat, pitkät hiukset, lyhyet, mustat, ruskeat, punaiset, valkoiset.. Viimeksi olen käynyt parturissa muistaakseni 4,5-vuotta sitten. Siitä lähtien olen laittanut hiukseni itse. Eipä voi olla naama mutrulla jos lopputulos ei miellytä kun on itse siitä vastuussa. Tällä hetkellä päässäni keikkuu mallistaan jo reilusti kasvanut tupeé. Väri on myöskin erikoisen kulahtanut. Tukkani kaipaisi siis selvästi muodonmuutosta. Tällä hetkellä minulla on kuitenkin jonkinlainen kasvatusprosessi meneillään.

Tulipas nuo tunnustamiset suht helpolla

Päivitykset, niin blogissa kuin kotisivuillakin, olleet aika vähäisiä. Suurin syy on tällä hetkellä koulukiireet. Valmistuminen lähenee, kiireet ja stressi senkun kasvavat. Siksipä aikani onkin ollut hieman rajoittunutta esim. koirien kanssa Valitettavasti en voi ottaa ketään koirista mukaan koulun lähiviikoille, mutta hyvä asia on se, että voin keskittyä kouluun täysillä lähiviikkojen aikana. Ikävä on kuitenkin lapsia ja koiria. Koulua on nyt ollut joka toinen viikko ja "vapaat viikot" ovat menneet palautuessa ja valmistuessa uuteen kouluviikkoon. Nyt on taas perjantaihin asti "vapaata" ja sitten mennään taas. Seuraava lähiviikko onkin viimeinen kouluviikko ja marraskuussa on näyttö. Sitä ennen olenkin jonkinlaisen pätkän Kuopiossa Pörröpensionaatissa harjoittelemassa näyttöä varten. Pikkuhiljaa alkaa jännittämään... Jaiks!

Mutta sitten meidän kuulumisiin.

Rakas superpappani Jami (Kokiksen Cacheter Profit) täytti tasan viikko sitten 9-vuotta!!!!

Yhdeksän sydäntä kuvaa minulle niin rakasta, omaa ensinmäistä koiraani Jamia.

Toivon, että meillä on vielä monen monta ihanaa yhteistä, kokemusrikasta vuotta edessämme.

Ikä ei tätä Super Pappaani näytä vaivaavan sitten millään lailla! Ja minä olen  tietysti kiitollinen, että Jami on pysynyt ikänsä terveenä! Varsinkin Klaara on vaikuttanut wanhaan ukkeliini vain ja ainoastaan positiivisesti; näiden kahden leikkiä katsoessaan luulisi että siinä sitä kaksi pentua leikkii keskenään. Ikäeroa heillä on kuitenkin rontti 8-vuotta. Klaara kirii kokoeroa umpeen kovaa vauhtia. Olen koittanut etsiä Jamista vanhuuden merkkejä, niitä ei kuitenkaan kovin helposti löydy. Ainoa mistä itse eron huomaan, on silmät. Ne eivät enää ole yhtä kirkkaat kuin pennulla, onhan niillä nähty ja koettu jo vaikka ja mitä. Jami on edelleen oikein vetreässä kunnossa, maasta nouseminen tapahtuu yhä rivakasti. Kuulokin yhä tallella, paitsi välillä korvat tuntuvat viettävän vapaata, mutta tämä onkin ollut Jamin (ja koko lauman) elinikäinen vika. Yhäkin pihalla mennään lujaa kun spurtin aika on. Ei meinaa nuoremmatkaan pysyä perässä kun Jami lähtee kiitämään pitkin pihaa. On tuo ukkeli vain niin kovin rakas. Vaikka ei saisi tällaisia miettiä vielä vuosiin, niin valitettavasti mielessä välillä käväisee ajatus, kuinka monta yhteistä vuotta vielä saamme viettää. Jami ei tule elämään ikuisesti, mutta toivottavasti ukkelilla on vielä monta vuotta edessä. Ja tietysti sitä toivoo, että Jami pysyy terveenä ja vetreänä niinkuin tähänkin asti. Onneksi herra jaksaa innostua nuoremmista ja uskon vahvasti niiden vaikuttavan ainoastaan positiivisesti vanhaan mieheen. Jami kuitenkin aina ollut leikkisä ja pentujen kanssa tulee loistavasti toimeen. Jami opettaa näitä leikkimisen aakkosia koko laumalle.

Jottei tämä liian syvälliseksi menisi, niin mainittakoon vielä muita laumamme kuulumisia. Vein Zaraa ja Klaaraa rokotuksille. Valitettavasti Klaara ei saanut rokotusta sillä hänen pissastaan sekä emättimestä löytyi bakteereja. Tällä hetkellä Klaara on antibioottikuurilla ja ensi viikolla on kontrolli. Ainoa lohtuni on, ettei täällä ole mitään epidemiaa ja asumme syrjässä. Klaara on kuitenkin ollut aina reipas liikkuessamme oman reviirin ulkopuolella. Koirien elämään Klaara tutustuu mukavasti oman lauman kautta, koirakavereita ehditään treffaamaan myöhemminkin. Hankin itselleni pissan pH-tikkuja ja huomenna koitan ennättää saaa Klaaralta pissanäytteen tikutettavaksi.

Kotisivuja olisin päivitellyt tänään, mutta ilmeisesti palveluntarjoajalla jotain häikkää sillä osa sivuista on hävinnyt (en siis voi päivittää ko. sivua, mutta kotisivut kuitenkin toimivat normaalisti). Mutta päivitän sivut kunhan saan homman toimimaan

Seinäjoen aikataulutkin ovat ilmestyneet. 70-harjakoiraa sinne on ilmoitettu. Katsotaan miten menee. Ilmeisesti menen Mollan kasvattajan, Teijan, kanssa samalla kyydillä, joten ainakin matkaseuraa olisi

Tässäpä nämä meidän kuulumiset lyhykäisyydessään. Mukavaa syksyn jatkoa kaikille kuratassuille!

Tänään oli vuorossa Mollalla ja Zaralla Tampereen ryhmänäyttely. Molla on ollut viimeksi tammikuussa Turussa ja Zara toukokuussa Tuurissa, eli hieman pidetty näyttelyiden osalta hiljaiseloa...

Menin 9.9 (perjanta) Oonan luo Kuopioon Pörröpensionaattiin työharjoitteluun. Sieltä sitten tiistaina (13.pvä) Iisalmeen ja keskiviikkona koulunpenkkiä kuluttamaan. Keskiviikkona teimme tutustumiskäynnit Pörröpensionaattiin sekä Maaningalla sijaitsevaan Hulppea Hurtta-koirahoitolaan (jonka omistaa luokkakaverini Tanja ). Kouluviikko ei onneksi ollut niin raskas kuin edellinen, mutta silti 5 tuntia autoilua on aika raskasta. Ajelin perjantaina (eli eilen) Virroille kotiin, pesin ja puunasin Mollan ja Zaran, pakkasin näyttelykamat ja itsellenikin jotain rynttyä mukaan ja taas auton nokka kohti Nokiaa. Mukaan nappasin myöskin Klaaran, joka muuten oli viikon aikana saanut taas lisää jalkoja ja pennunpyöreys/pallomaisuus on nyt alkanut hieman muuttumaan solakammaksi. Klaara pääsisi tutustumaan kaupungin hälinään, hissiin, yms, joten oppiessahan tämä reissu likalla menee Ainoat, mitkä ovat muodostaneet ongelmia ovat a) hissi. Äitini asuu 5-kerroksessa, joten on pakko käyttää hissiä. Hissi on vanhanaikainen ja pienehkö koppi, jonne tuo Klaara-neiti ei varmasti mahdu enään aikuisena. Klaaraa en edes suunnitellut kantavani rappusissa, joten likka täytyi houkutella hissiin. Treenit jatkuu, koska neiti ei mene sinne mielellään. Ja sitten b) sisällä on tylsää, kuuma, tylsää, ulkona on mukavampaa, tylsää, ulkona mukava tarkkailla hälinää, autoja, mopoja, ihmisiä (aikuisia ja lapsia), hajuja, jne... Luulen että tuo hissi on suurimmaksi osaksi YÖK-asia koska se tietää paluuta sisälle, tylsyyteen. Mutta näillä mennään ja onneksi neiti on nukkunut aikamoisia pätkiä täällä kaupungissa koska ulkona ollessaan näkee ja kokee niin paljon uutta että aivot käyvät ylikierroksilla

Mutta sitten itse näyttelyyn. Päivä ei alkanut kovin kummoisesti. Olin väsynyt ja lisäksi sain kaverikseni päänsäryn. Luulen kaiken johtuvan univelasta, jota toivottavasti saan ensi viikolla lyhennettyä edes hieman, sitten taas jaksaa lähteä Kuopioon. Olin myös hieman hermostunut, koska olin kuullut että tuomari ( Philippe Gallardo, Espanja) tykkäisi isommista sekä runsaskarvaisista koirista. Molla ja Zarahan on molemmat melko pienikokoisia. Lisäksi Mollan turkki ei ollut parhaimmillaan (kiitoksia Zarppaliinin) ja Zara on niukkakarvainen naku. Ennakkoon pelkäsin, että tiedossa olisi kylmä ja sateinen näyttelypäivä, lisäksi edellisvuonna nurmikko kehässä oli ihan liian pitkää, joten stressailin sitäkin etukäteen.

Näyttelypaikalle saavuttuani raahasin likat kehänlaidalle. Ilma oli harmaa, mutta nurmikko oli lyhyempi kuin edellisenä vuonna, jes! Lisäksi se oli jo hieman tamppaantunut linttaan edellisten rotujen ansiosta. Siinä odotellessani Gerda ja hänen miehensä Serkan tulivat "leiripaikalleni".

Ennen narttuja aurinkokin pilkisti esiin pilvien seasta. Tuomaria tarkkaillessani, huomasin että myös pienikokoisemmat ja aidommatkin nakut saivat ERIä, joten stressi helpotti huomattavasti. Zaran kanssa hyvillä mielin kehään. Mielestäni sain Zaran seisomaan hyvin, mutta liikkeet olivat hieman laiskanoloiset ja Gerda sanoi, että neiti pomppi välillä kolmella jalalla. Tuomari otti Zaran toistamiseen pöydälle, kokeili takajalkoja, mutta ilmeisesti hoksasi että Zara ei ontunut vaan arasteli vilpoista ja kosteaa nurmikkoa. Zara pomppii välillä kotonakin kolmella jalalla, enkä ole tästä ollut huolissani.  Tuloksena EH ja tässä arvostelu:

"Correct size & proportion. Feminine head with correct expression. Would like longer neck & better front angulation. Good chest & forechest. Pastems (?) could be stronger in front. Correct topline, but tailset too low. Rear is set under the body, needs more rear angulation. Correct attitude, needs more reach & drive"

Molla sitten pääsikin kehäkettuilemaan pienen odottelun jälkeen. Ehdin vaihtamaan numerolaput sekä tietysti koiran hihnan päähän. Sain myös Mollan seisomaan mielestäni paremmin kuin ennen. Myös Molla sai EH:n tällaisella arvostelulla:

"Feminine bitch with correct head & expression. Needs more lenght of neck & better front angulation. Correct chest, would like more forechest. Would like better topline, higher in reat when moving. Needs more rear angulation. Correct attitude, would like more rear & drive."

Itsekkin huomasin jo näyttelypaikalla, että likat olivat molemmat kovin rauhallisia. Joillain koirilla taas näytti olevan energiaa vaikka muille jakaa! Ennen Seinäjoen näyttelyä, ensi kuussa, täytyykin treenata vielä himpun verran lisää ja saada vauhtia esiintymiseen. Nuo tytöt kun ovat pienikokoisia, niin en voi niiden kanssa kovin lujaa pistää paahtamaan, koska molemmat alkavat pomppia tai sitten vaihtavat laukkaan. Mutta katsotaan mitä tässä reilussa kuukaudessa keksitään